Neljäs luento (24.8.) pureutui minulle lukiolaisena henkilökohtaisesti hyvin läheiseen aiheeseen eli koulumaailmaan ja sen toimintatapoihin ja medioiden käyttöön. Aiemmilla luennoilla olin ajoittain kokenut, että oli vaikeaa löytää omasta elämästään luennoijan käsittelemiä ilmiöitä, joten näin viimeisenä aiheena koulumaailma osui kuin nenä päähän, vaikkakin esimerkeissä liikuttiin pitkälti alakoulumaailman puolella.

                       Kuten aiemmissa blogeissani, nostan nytkin pari pääpointtia luennolta esille. Ensimmäinen niistä löytyi otsikon Suomalaisen koulukulttuurin piirteitä alta. Oli hauska huomata, että akateemisella tasolla oli huomattu niitä aivan samoja piirteitä, joita itse kukin nykypäivän koululaisista ja opiskelijoista joutuu kohtaamaan. Olen itse hyvin ”aktiivinen sielu” ja haluan mielelläni osallistua tunnin kulkuun esittämällä omia mielipiteitäni ja tuomalla uusia näkökulmia esille. Niinpä en ole oikein koskaan pitänyt suomalaisen koulukulttuurin työnjaosta, jossa opettaja saarnaa totuutta ja oppilaiden tehtävä on kirjata tarpeellinen fakta ylös. Varmasti on tietty osa opiskelijoista, jotka pitävät tällaisesta opetustyylistä, mutta enemmistö nykyopiskelijoista kaipaa tietynlaista interaktiivisuutta oppituntityöskentelyyn. Opetusmetodeja varioimalla saa myös opiskelijoiden mielenkiinnon pysymään korkealla tasolla, mikä edistää luontaisesti oppimista.

                      Toisaalta en jaa kylläkään Työnjako-kohdassa kerrottua näkemystä siitä, että oppilaat väheksyvät omia ajatuksiaan – koen, että luennonomaisuudesta huolimatta jokainen kohtaamista opettajista on kuitenkin kannustanut itsenäiseen ajatteluun eikä ole nauranut, vaikka olisi esittänyt väärän vastauksen, oudon kysymyksen tai absurdin, opetetusta eroavan väittämän. Myös tietty ajan rajallisuus karsii mahdollisuuksia opetukselta. Peruskoulusysteemimme on varsin tasapäistävä omasta mielestäni ja se, että asioihin harvemmin mennään pinnallisia faktoja ja nippelitietoa syvemmälle, ei tarjoa tarpeeksi haastetta edistyneemmille opiskelijoille. Koulumaailmaa vaivaa hieman samanlainen ongelma kuin nykyistä uutisointia. Halutaan ennemminkin kertoa Mitä tapahtuu tai on tapahtunut? kuin että kerrottaisiin Miksi on tapahtunut, miten on tapahtunut ja miten se vaikuttaa juuri minuun itseeni?. Sekin olisi jo puolet parempi kuin nykytilanne, että keskivertoa parempia oppilaita haastettaisiin syväsuuntautuvaisempaan ajatteluun.

                      Toinen mielestäni hieman ehkä yllättävän voimakkaan keskustelun luennolla nostattanut aihe oli tekijänoikeudet. Oli mielenkiintoista huomata, että tästä aiheesta oli vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen ja mielipiteitä oli ainakin yhtä monta kuin paikalla olleita kurssilaisia. Näin jälkikäteen ajatellen yksi seikka ei ollut niinkään yllättävä. Nimittäin se, että tekijänoikeuksia vastaan tapahtuneisiin rikoksiin suhtautuminen vaihteli henkilön iän mukaan – mitä varttuneempaa ikäpolvea edusti, sitä kielteisemmin suhtautui (ainakin tunnilla) piratismiin ja muuhun tekijänoikeusaiheiseen rikollisuuteen. Kyseessä oli siis todellinen generation gap, jonka, hieman provosoivasti sanoen, melkein pystyi näkemään eri penkkirivien välissä. Henkilökohtaisesti haluan tukea artisteja ostamalla aitoja tuotteita ja hankkimalla musiikkini edelleen laillisista ja maksullisista nettikaupoista. Toisaalta koen, että esimerkiksi esillä olleesta tehtävästä, jossa joku käytti kuuluisaa Disney-hahmoa (?) koulun vaalimainoksessa, noussut häly oli jo sitten hieman liioiteltua. Joku heitti myös luennolla ilmaan hyvän kommentin, joka meni jotenkin näin ”…eikös Internetin alkuperäinen idea ollutkin tarjota kaikki sieltä löytyvä aineisto ilmaiseksi…”. Siinä taasen hyvä vastapallo kopattavaksi. Uskon, että tekijänoikeuksista tullaan jo aivan lähitulevaisuudessa käymään paljon tähän mennessä nähtyjä oikeustapauksia suurempia juttuja, sillä aivan uusia aiheita on entistä vaikeampi keksiä (plagiointi) ja nettimaailman ulottuvuuksien laajentuessa ja wikien lisääntyessä jo luotua on entistä helpompi hyödyntää laittomasti (tekijänoikeuksien puolustaminen).

 

Näihin pohdintoihin kurssinsa päättää,

 

VMS